Figuuri


Figuuri (harmaa 1)

akryyli kankaalle

80x70 cm

2022

Figuuri-aiheisten maalausten motivoitumattomalta ja sattumanvaraiselta vaikuttava piirrosjälki polveilee kankaan pinnalla vältellen katseeni pysäyttävää vaikutusta. Samalla piirtämistä luonnehtii jonkinlainen tarkkuus ja täsmällisyys, josta kuitenkin puuttuu tavoitteellisuus. Tekijänä olen ikään kuin välissä, jonkin arvaamattoman, itsestään muotoutuvan; karkailevan ja pyörteilevän viivan ja sitä jollain tapaa keskittämään pyrkivän jännitteen välissä. Tuntuu kuin joutuisin piirtäessä poistamaan itsestäni kaiken, kohtaamaan itseni yhtä paljaana ja tyhjänä kuin maalauspohja on nyt edessäni. Vain kädessäni oleva piirrin osuu kankaaseen ja jälki tallentuu siihen.

Figuurit eivät varsinaisesti esitä ketään vaan ne hahmottelevat jonkinlaista tunnistettavuutta. Sen kaltaista, jonka saatamme kohdata yllättäen meille tuntemattomissa ohikulkijoissa tai henkilöissä, jotka muuten ovat jääneet mieleemme. Jatkan piirtämistä vain siihen pisteeseen, että hahmo taustan aaltoilevien ääriviivojen sisällä alkaa muotoutua ei liioin selkeästi, mutta ei myöskään liian epämääräisesti.

 

Kuka on tuo teoksesta takaisin katsova toinen, viivojen reunoilla läsnäolevaksi tuleva? Onko se sittenkin vain piirtimen jälkeen sitoutuneen liike-energian aikaan saama harha? Vai kertooko se olettamuksesta, että olemme lopultakin vain energiaa, joka on saanut hetkeksi fyysisen olomuodon? Ja mihin liittyy tämä pakonomainen tarve esittää jokin taustaansa vasten vain muotona, tyhjänä aukkona? Olemmeko vain pinta, josta ulkoinen todellisuus heijastuu? Kohde ei tule nähdyksi maalattuna ei myöskään esitettynä vaan maalaukseen jää, jos on jäädäkseen, näkymätöntä läsnäoloa.

 

Olen poistanut osasta näistä maalauksista lähes kaiken. Viivasta rakentuu vain olennaisin, milteipä vähin, mikä voi jotain edes kuvata. Huterasti taustasta piirtyy esiin aavistuksen omainen hahmo. Maalaus rinnastuu mielessäni kysymykseen, mikä ihmisyydessä on sen ydintä, ulkoisen olemuksen sisään kätkeytyvää juuri ja juuri havaittavaa ja tunnistettavaa. Onko tämä viivojen sisäpuolelle rakentuva olemus jokin, jonka voimme kohdata jokaisessa toisessa ja samanaikaisesti surullisesti todeta kuinka vaikeaa ja lähes mahdotonta tuo kohtaaminen on? Näin ollen maalaukseen sisältyy myös kaipaus. Se pitää yllä toivoa kohtaamisen mahdollisuudesta ja siihen sisältyvästä rikkaudesta ja elävyydestä.

Kommentit

Suositut tekstit