Taide 3/2019

Haastattelin Taide -lehden 3/19 numeroon Timo Tähkästä liittyen hänen Maimu Brushwood –nimiseen drag-hahmoon. Tähkänen esiintyy Maimu Brushwoodina erilaisissa tilanteissa ja tilaisuuksissa gallerioista mm. palvelutaloihin. Tähkäsen kohdalla ehkä mielenkiintoisinta on hänen esittämänsä pohdinta siitä, mihin taide paikantuu: teokseen, tekoon, tekijään, katsojan kokemukseen vai johonkin näiden väliin. Samoin hän esittää kiinnostavan ajatuksen taiteellisesta työstä yhteiskunnallisissa rakenteissa silloinkin kun kyseessä on esim. hoitotyö tai ehkä juuri silloin erityisesti. Taiteellinen toimijuus tosiaan saa hänen käsissään erikoisia muotoja ja kysymykseksi nouseekin, miten taiteellinen työ, toiminta taiteen kentällä ja yhteiskunnassa, eroaa teoksesta. Ovatko ne kenties sama asia?

Olennainen seikka on myös Timo Tähkäsen käsitys sukupuoli-identiteetistä ja vaivattomuus liikkua perinteisen kaksijakoisen sukupuolikäsitteen välillä ikään kuin se olisi jana, johon voi halutessaan asettua juuri siihen kohtaan kun kulloinkin huvittaa.  

Samaisessa Taide -lehden 3/19 numerossa oli Mikko Mäen artikkeli Kun tekijästä tulee itse taideteos – eli miten arvioida teoslähtöisesti vähemmistö-tekijäpositiotaidetta?

Mäen teksti hyvin syventää ja avartaa keskustelua nykytaiteen keinoista ja muodoista ja aihe liittyy myös Timo Tähkäsen tapaan työskennellä. Mäki lähestyy vähemmistö-tekijäpositiota kritiikin näkökulmasta ja aivan aiheellisesti hän huomauttaa, että kriittinen arviointi on vaikeaa kun kritiikki kohdistuu  tekijään, identiteettiin ja tekijän taustaan eli tekijäpositioon. Kriitikko asemoituu herkästi tekijäposition ja sen edustaman maailmankuvan vastustajaksi, vaikka tarkoitus on  tarkastella ja arvioida ainoastaan itse teosta. Samalla hän kuitenkin muistuttaa tekijäpositioiden moninaisuuden tärkeydestä. Mäki kysyykin, kuinka erottaa teos tekijästä ja tarkastella sitä kun puhutaan tekijäpositiosta itse teoksena. Artikkeli kannattaa lukea, että sillä Mäki havainnollistaa hyvin kysymystään esimerkein.

Artikkelin lopussa hän nostaa esille ajatuksen näyttelyistä, joissa taiteilijoiden nimiä, taustaa tai kontekstia ei tuoda suoraan esille. Porin taidemuseossa esillä olevassa MIELEN SILMIN näyttelyssä päädyttiin jättämään tekijöiden nimet ja teostiedot pois taideteosten vierestä ja näin painottaa tietoisesti näyttelyn teoslähtöistä näkökulmaa. Teoslähtöisyys on ollut myös taidekeräilijä Arto Jurttilan näkökulma kokoelmaan.