Sarjasta Kolme osaa

 Sarjasta Kolme osaa

öljy- ja akryyli kankaalle

81x73 cm

2020

Uusi postaus paremmilla kuvilla, kiitos Jussi Tiainen!

Kolme osaa -sarjan maalauksien kohdalla kyse on esittämisestä, representaatiosta, siitä mitä maalaus lopulta esittää: alkuperäistä kuva-aihetta vaan jotain muuta mikä syrjäyttää kuvatun kohteen. Viiva syrjäyttää nyt alkuperäisen aiheen, mutta onko viivakaan enää aihe vaan viivaan kenties kätkeytynyt rytmi: määrätietoisuus ja hauraus, irtonaisuus ja tarkoituksettomuus.

Tämän hetkinen työskentelyni keskittyy pitkälti viivaan ja sen olemuksen tarkasteluun maalauksessa. Maalaukseni eivät varsinaisesti viittaa viivapiirustuksiin tai viivaan osana maalauksen luonnostelua vaan viiva on aihe, havainnon ja tarkastelun kohde. Lähtökohtana saattaa olla viivan, pinnan ja kappaleen välinen vaihtelu tai viivan tai viivaa muistuttavan jäljen hajottava ja häiritsevä ylivoima suhteessa kuva-aiheeseen.

Tarkastelen viivaa itsenäisenä elementtinä ja toisaalta  varovaisesti hahmoa hakevana muotona. Viiva kuvaa tilaa, ei ainoastaan konkreettista tilaa, mutta myös psyykkistä tilaa ja kehollista ulottuvuutta.

Maalauksissani usein toistuvat viivan ja kuva-aiheen vuorottelu ja kysymys siitä, mikä viivassa muodostuu aiheeksi erityisesti silloin kun  teos on ei-esittävä.  Pakeneeko viiva merkityksiä vai luo niitä?

Käsittelen viivan ja kuva-aiheen välistä suhdetta varsin samankaltaisesti  kuin aiemmin käsittelin jäljen ja merkin välistä erilaisuutta. Olen kiinnostunut maalauksessa kohdasta, jossa viiva alkaa muodostaa tunnistettavaa kuva-aihetta ja  niistä alueista joita viiva rajaa ja piirtää esiin.

Kyse on myös havainnosta, katsomisesta ja näkemisen taipumuksesta erotella havainnon kohteet toisistaan pintoja ja kappaleita erottavin rajoin. Huomioni kohdistuu muutoksiin niin havainnon kuin merkityksienkin kohdalla.