Sarjasta Kolme osaa
Sarjasta Kolme osaa
öljy- ja akryyli kankaalle
81x73 cm
2020
Uusi postaus paremmilla kuvilla, kiitos Jussi Tiainen!
Kolme osaa -sarjan maalauksien kohdalla kyse on esittämisestä, representaatiosta, siitä mitä maalaus lopulta esittää: alkuperäistä kuva-aihetta vaan jotain muuta mikä syrjäyttää kuvatun kohteen. Viiva syrjäyttää nyt alkuperäisen aiheen, mutta onko viivakaan enää aihe vaan viivaan kenties kätkeytynyt rytmi: määrätietoisuus ja hauraus, irtonaisuus ja tarkoituksettomuus.
Tämän hetkinen työskentelyni keskittyy pitkälti viivaan ja sen olemuksen tarkasteluun maalauksessa. Maalaukseni eivät varsinaisesti viittaa viivapiirustuksiin tai viivaan osana maalauksen luonnostelua vaan viiva on aihe, havainnon ja tarkastelun kohde. Lähtökohtana saattaa olla viivan, pinnan ja kappaleen välinen vaihtelu tai viivan tai viivaa muistuttavan jäljen hajottava ja häiritsevä ylivoima suhteessa kuva-aiheeseen.
Tarkastelen viivaa itsenäisenä elementtinä ja toisaalta varovaisesti hahmoa hakevana muotona. Viiva
kuvaa tilaa, ei ainoastaan konkreettista tilaa, mutta myös psyykkistä tilaa ja
kehollista ulottuvuutta.
Maalauksissani usein toistuvat viivan ja kuva-aiheen
vuorottelu ja kysymys siitä, mikä
viivassa muodostuu aiheeksi erityisesti silloin kun teos on ei-esittävä. Pakeneeko viiva merkityksiä vai luo niitä?
Käsittelen viivan ja kuva-aiheen välistä suhdetta varsin
samankaltaisesti kuin aiemmin käsittelin
jäljen ja merkin välistä erilaisuutta. Olen kiinnostunut maalauksessa kohdasta,
jossa viiva alkaa muodostaa tunnistettavaa kuva-aihetta ja niistä alueista joita viiva rajaa ja piirtää
esiin.
Kyse on myös havainnosta, katsomisesta ja näkemisen
taipumuksesta erotella havainnon kohteet toisistaan pintoja ja kappaleita erottavin
rajoin. Huomioni kohdistuu muutoksiin niin havainnon kuin merkityksienkin
kohdalla.
Kommentit