Kolme näkökulmaa

    Sommitelma
    110x100 cm
    öljy kankaalle
    2017


Kolme näkökulmaa
 

Lähestyn maalauksiani tekovaiheessa kolmesta hieman erilaisesta näkökulmasta. Maalaus voi syntyä havainnon pohjalta tai käsitteestä. Näiden kahden lisäksi olen aiemmin kuvaillut tapaani lähteä liikkeelle tyhjästä. Havainnossa ja käsitteessä on jo valmiina jonkinlainen kuva, johon teos pohjautuu. Kuva saattaa olla hyvinkin täsmällinen ja rajattu. Mutta voin lähestyä maalausta myös täysin vailla havaintomielikuvaa tai käsitettä, ikään kuin ei mistään käsin. Kuvailisin sitä päämääräksi, josta minulla on aavistuksen omainen tuntuma, mutta se miten lopputulokseen päästään on alussa epäselvää. Lähtökohta kankaalla voi olla jälki tai viiva , jonka ympärille kaikki muu rakentuu maalausprosessin edetessä. Maalauksen rakentuessa näin olen pikemminkin suhteessa maalaukseen kuin tekijäsubjekti. Välillämme vallitsee keskustelun kaltainen dialogi, mutta ilman sanoja. Se mitä syntyy, muodostuu minun ja teoksen välisen vuoropuhelun pohjalta. Kuuntelen maalausta enemmän kuin katselen.

Olen kuvaillut tätä työskentelytapaa eräänlaiseksi suhteeksi teokseen objektina. Aiemmat käsitykseni tai mielikuvani valmiista maalauksesta ovat pikemmin purkautuvassa tai muuntuvassa tilassa. Dialogia voisi verrata keskusteluun toisen henkilön kanssa, jolloin oma mielikuvamaailma täydentyy ja rikastuu toisen erilaisesta tavasta havaita ja luoda käsitteitä. Dialogiin pohjautuvalla työskentelyprosessilla on myös erilainen ajallinen dimensio kuin havainnon tai käsitteen pohjalta syntyneellä maalauksella. Maalaus tapahtuu nyt -hetkessä, preesensissä, mutta sillä on ajallinen jatkuvuus niin kauan kun teos on kesken. Työskentelytapaa voisi myös luonnehtia prosessimaalaukseksi tai siinä on piirteitä, joita voisi kutsua performatiiviseksi. Lopputulos syntyy vasta kankaalla. Haluaisin silti korostaa työskentelyn vuorovaikutuksellista luonnetta.

Psykologi ja psykoanalyytikko Daniel Stern kutsuu mikroaffektiiviseksi kommunikaatioksi ei-tietoisen havainnon kautta välittyvää vuorovaikutusta. Tällöin merkitykselliseksi muodostuvat ruumiin kieleen sitoutunut rytmi, energia, volyymit ja painotus. Työskentelyssäni onkin kenties kyse erilaisista kommunikaation muodoista ja siihen liittyvästä havainnoimisesta.

Uusi työtila ja uusi peruspinnan koko ja muoto on selvästi vaikuttanut viimeisimpiin maalauksiini. Vuoropuheluni on näköjään laajentunut maalauskankaasta nyt myös ympäröivään tilaan. Tämä puolestaan on poikinut ideoita joistakin suoraan seinään toteutettavista maalauksista.

Jostain syystä lähdin liikkeelle piirtäen ja vielä aiempaa enemmän yhdistäen viivaa ja pintaa. Useimpien maalausten kohdalla kyse tuntuukin olevan viivasta, sen luonteesta ja kohdasta, jossa viiva muuttuu pinnaksi tai kappaleeksi.

Jokin tarkemmin täsmentämätön on toistuvassa koostumisen ja hajoamisen välisessä tilassa.