Viiva

Objekti

Vihdoinkin blogin parissa. Työhuoneen muutto syksyllä vei enemmän aikaa kuin oletin, vielä enemmän aikaa meni tottua uuteen tilaan. Ja tätä joudun harjoittelemaan heti huhtikuussa uudelleen.

Näyttelyyn valmistautumisen ohella olemme tehneet näyttelyn yhteydessä julkaistavaa taidekirjaa. Tästä suunnaton kiitos Jussi Tiaiselle ja Riikka Stewenille. Riikka on kirjoittanut artikkelin, jonka hienoutta en osaa edes sanoin kuvailla. Jussin kokemus kuvaajana on korvaamaton ja ilman häntä koko projektia ei olisi.

Taitto on vielä viimeistelyä vailla valmis, kuten näyttelykin, mutta palaset alkavat loksahdella paikoilleen.

Käytyäni takautuvasti läpi teoksiani muutamat asiat näyttävät toistuvan:

Tavalla tai toisella objektiin sitoutunut aihe. Tosin ymmärrän objektin hyvin monitasoisena ja maalauksessa sisäkkäisiä merkityksiä kantavana. Tästä näyttelyn ja kirjan nimi.

Muodon ja merkityksen välinen suhde toistuu ja varioituu lähes loputtomiin. Vaikka lähtisin liikkeelle väristä, niin kuin usein teen, en saa useinkaan esitettyä väriä ilman muotoa. Muodon merkitsevyys nyt vain tuntuu ensisijaiselta.

Yhtenä maalaustapaani kuvaavana varsin ilmeisenä ominaisuutena pidän maalausjälkeä.  Maalausjälki piirtyy esiin niin objekteissa kuin vasta muotoaan hakevissa kappaleissa. Käden ja pensselin jättämä jälki kankaalle voisi yksinomaan olla  muut kuvallisen kerronnan tasot poissulkeva tarkastelun aihe. Siihen en vain ole vielä ehtinyt.

Kirjaan kirjoittamassani artikkelissa Välissä totesin, että pelkistäminen toisin kuin luulisi on hidasta, koska joudun työstämään myös kaiken sen minkä jätän pois. Niin tässäkin, näen maalauksen ja maalaamisen niin monikerroksisena ja lukuisia mahdollisuuksia käsittävänä tehtävänä, että vaikeuteni on lähinnä siinä mitä valita. Työtäni kuvaakin hyvin assosioiva tapa edetä, kurinalainen olen lähinnä keskittymisen ja tehdyn työn määrän suhteen.