Maaliaineen ja kuvan välissä

Työskentelyni yhä huojuu ja horjuu figuratiivisen ja nonfiguratiivisen maalauksen välimaastossa. Sille on ominaista keskenään erilaisten elementtien sijoittelu ja rinnastaminen. Hajanaisen jäljen rinnastus esittävään kuvaan: kuvan häirintä ja rikkominen, toisaalta spontaanin ja hallitun ilmaisun lomittuminen samaan teokseen. Ja kuitenkin viime aikaisiin teoksiini kuva asettuu yhä vahvemmin ja hankalammin häirittäväksi.
Välinettä, maaliainetta, tarkastelen valittuna mediumina materiaaliin liittyvän vastuksen ja materiaalin merkityksiä kannattelevien piirteiden kautta. Aina kun epäilys representaation mielekkyydestä ja todenmukaisuudesta herää, voin kääntää huomioni materiaalin todenmukaiseen luonteeseen. Tälläistä tapaa työskennellä voisi luonnehtia polveilevaksi  erilaisten esitystapojen ja eri kuvankerronnan tasojen rinnastamiseksi, jolloin myös mahdollistuu eri kuvankerronnan tasojen samanaikainen tulkinta. Minun ei tarvitse kertoa vain yhtä tarinaa tai näyttää yhtä kuvaa. Maalaus on useimmiten samanaikaisesti monta.